early bird (night-time edition)

October 6, 2016



Olen aamuvirkku, minkä seurauksena painun pehkuihin siinä kymmenen maissa. Öissä ja pimeydessä on kuitenkin taikaa, mikä saattaa mennä kaltaiseltani ohi. Paitsi nyt, kun pimeys tulee aikaisemmin. Tähän aikaan (okei, näillä leveysasteilla valtaosan) vuodesta pääsen kuitenkin nauttimaan yökyöpeleiden iloista huijaamalla mieleni uskomaan että pimeys = yö. 

Mikä tässä pimeydessä onkaan parasta?

1. Kirkkaina iltoina etsin aina ulkona liikkuessani öiseltä tähtitaivaalta Otavan. Se on tapa, jonka aikanaan vaihdossa opin. On lohdullista, että kaukana maailmalla olevat ystävät näkevät nuo samat tähdet.

2. On jokseenkin huvittavaa että tällainen aamuihminen on inspiroitunein yöllä. Saan aina parhaat, luovimmat ideani yön pimeydessä.

3. Kynttilän valossa joogaaminen. Iltajooga tuntuu sopivan paljon paremmin tällaiseen pimeyteen, kun aivot asettuvat lepotilaan jo varhaisillasta.

Kuvituksena kaunis Kööpenhamina.

// This early bird is (quite controversially) enjoying the darkness of this time (ok, with these latitudes most of the time) of the year. What's to love with this darkness?

1. I have created a habit of always finding the Big Dipper when walking outside at night. It's quite calming to know that wherever those friends of yours around the globe are - they still have that same sight.

2. I actually find it amusing that a morning person like me is most inspired at night. That's the time for the best, most creative ideas.

3. Cliché? Doing yoga in candlelight. It feels that much more real doing yoga when it's dark out, and the mind has been calming itself down since the twilight.

Pictures from a trip to Copenhagen.

Post a Comment

Thank you for sharing your thoughts.

© Erica Karppinen / Design by Fearne