room hunting

November 29, 2016


shoes / Gucci, baby blue fishnet socks / Vogue, jeans / Levi's, coat / Stella McCartney, scarf / Balmuir (sorry bf)

Miten voikaan olla niin, että niitä kaikkein ikävimpiä aamuja seuraa mitä onnistunein päivä? Kun aamulla vartin torkuttamisen jälkeen nousin sängystä (en koskaan ikinä torkuta, mistään ei tule niin nuhjuinen olo) ja puolessa tunnissa peseydyin, tein aamiaisen ja lounaan ja kiisin hiukset märkinä töihin, teki mieli kuunnella vaan Rihannaa ja kehitellä hirmuinen asenne. Puhumattakaan siitä että ulkona oli -8 astetta pakkasta, mikä tuntui märissä hiuksissa aika ikävältä.

Sitten kilahti meiliin mitä parhain viesti.

Pohjustuksena sen verran, että asunnon metsästys kevään Sveitsin jaksoa varten on ajoittain aiheuttanut harmaita (sen lisäksi että ne on jäiset suihkun jäljiltä) hiuksia. Viikko sitten tuli yliopistolta viesti, jonka mukaan saisin yliopiston kautta huoneen - matkaa yliopistolle vain puolitoista tuntia. Sen lisäksi hirvitti kaltaistani siisteysintoilijaa niiden hygienian kannalta kriittisimpien huoneiden, kylppärin ja keittiön, jakaminen kaikkien niiden saman katon alla asuvien kanssa. Puhumattakaan siitä, että tykkään mennä aikaisin nukkumaan ja käpertyä aika ajoin omaan pieneen kuplaani.

Mitä tänään sitten tapahtui? Sain viimein vastauksen erästä huonetta koskevaan tiedusteluuni, ja minulla on viimein tiedossa asunto, joka ei vielä näin ensihuuman hälvennyttyäkään nostata niskavilloja pystyyn. Kyseessä on aivan Zurichseen rannassa sijaitseva asunto, jonka jaan erään toisen nuoren naisen kanssa. Matka yliopistolle puolittui, eikä Zurichseen vartta kulkeva kävelymatka sekään ole huono. ;)

Vielä odottelen allekirjoitettavaksi sopimusta, eli siihen asti pidetään sormet ristissä ja peukut pystyssä ja mitä vielä.

// How come the shittiest of mornings turn into most glorious days? Like this morning when I snoozed (I never snooze because it makes me feel sluggish) and ended up running to work with wet hair. May I just make a brief note that it was -8 degrees outside.

Then the magic happened. 

In a form of an email from a lovely Swiss lady, who informed me that I can rent a room at her place next spring. Not that I had nothing against sharing a bathroom and a kitchen with a dozen strangers who are likely to be a little less tidy (clean freak as I am), but it must be a little more pleasant when there are only two of us girls living under the same roof. And the distance to the university is half of the previous option. I'm sure the walking route along Zurichsee isn't hideous either.

I have yet to sign a piece paper and then it's official. Until then, fingers crossed.

PS. High five to a _lovely_ lady who got my spirits up high with the loveliest Instagram comment.

Post a Comment

Thank you for sharing your thoughts.

© Erica Karppinen / Design by Fearne