Arab Spring and other Christmas stories

December 1, 2016

Somewhere in the Indian Ocean. What a _classy_ shot from 2010.
Nyt on pakko tunnustaa jotain. Tajusin joulukuun olevan täällä vasta Instagramia hetken selailtuani. Joulufiilistä ei näy eikä kuulu. Ei auta tuossa edessä loistava joulukuusi eikä viiden kynttilän muodossa lainehtiva liekkimeri.

Tunnelmallista yhtä kaikki. Viis siitä syntyykö tunnelma joulun odotuksesta vai kotoisasta olosta. Mietin kyllä pari päivää sitten joulua, ja sitä kuinka monta joulua olenkaan viettänyt kaukana poissa kotoa. 

Luonnollisesti aikanaan vaihdossa ollessa tuli vietettyä joulu kaukana Kanadan Kalliovuorilla. Tuolloisella isäntäperheelläni (minulla oli vuoden mittaan kaiken kaikkiaan neljä) ei lapsia ollut, joten joulua suunnattiin viettämään sukulaisten luo. Leffoista tutun tuntuiseen taloon, jossa ei koristeiden kanssa liiemmin säästelty. Oli kolme eri puolille taloa sijoitettua, eri tyyliin koristeltua valtavaa joulukuusta. Avarassa keittiössä valmistettiin pieniä herkkupaloja ja piiraita - niitäkin tarjolla tuhatta ja sataa sorttia. Aattoiltana pelattiin perheen kahden pienen pojan kanssa jääkiekkoa pihalle tehdyllä kentällä (vaikka lätkäkansaa ovatkin, oli tuo tuollainen ikioma jäädytetty kenttä aikamoista luksusta), pelattiin Guitar Hero Band-peliä ja katsottiin Napapiirin pikajuna.

Eräs toinen joulu vietettiin Mauritiuksella mitä upeimmissa puitteissa. Vielä tänä päivänä kun on tarve rentoutua, palaan mielessäni tuolle saarelle, siihen meditatiiviseen tilaan. Seisomaan valkealle rannalle auringonlaskuun. Tunnelma iltaisin oli kerta kaikkiaan taianomainen.

Kerran lähdettiin poikaystävän kanssa joulun viettoon Egyptiin. Se oli erilainen joulu se. Kaksi 20-vuotiasta viettämässä joulua arabikevään tiimoilta turistien jättämässä maassa. 

Sitten tuli Etelä-Afrikka. Tiedossa on jo kolmas (mihin tämä aika oikein menee) joulu tuolla viinitilojen ja villieläinten luvatussa maassa. Olettaen tietysti, että selviän hengissä edessä häämöttävältä  reissulta Zimbabween ja Botswanaan.

Tunnelmallista joulukuuta, miten ikinä tästä taianomaisesta ajasta nautittekaan.

// I have yet another confession to make. I remembered it's December only after scrolling Instagram for a while. The christmas tree and a sea of burning candles do not make me feel the season's spirit, however festive they are.

Not that I'm lacking any spirit, I've got plenty. Just not in a christmassy mood. Couple of days ago I DID remember December is coming, since I got into thinking all those times I've been gone for the holidays.

Obviously when I lived a year in the Canadian Rockies, was the christmas a little different. A movie kind of such. Since my host family at the time did not have any kids, we visited their family. Well, the place had three big christmas trees around the house, all exquisitely decorated in different styles. The eve was spent playing hockey with the little boys on the rink they had in the back yard (just bare necessities) and playing Guitar Hero Band.

Another christmas abroad was in Mauritius. Whenever I need to clear my head and relax, I get into a meditative state of mind and think of that vacation. Sunset on the white beach. Not that there haven't been other white beaches but there was something very special about that vacation. Pure perfection.

Once (we were twenty at the time) my boyfriend and I spent the holidays in Egypt. It was right in the middle of the events we later on got to know as Arab spring. Let's just say it was a little different.

Then South Africa happened. It is now going to be the third South African holiday season in the row. That is, of course, if I make it back to South Africa from Botswana and Zimbabwe. 

Post a Comment

Thank you for sharing your thoughts.

© Erica Karppinen / Design by Fearne