My Alko

December 4, 2016


Huikeita esimiehiä ja hauskoja työkavereita. Muutamat haukut ja tappouhkaukset. Onnistumisen elämyksiä ja niin, tietenkin sitä viiniä.

Sellaiset olivat minun viimeiset neljä ja puoli vuottani Alkon palveluksessa. Vaikkei kansa aina alkoholipolitiikasta yhtä mieltä ollutkaan, oli minulla talon sisällä tosi hyvä olla. Taisi käydä ihan mieletön tuuri työkavereiden suhteen.

On epävarmoin, haparoivin ottein esitelty kahden viikon työkokemuksella oluita mysteerishoppaajille. Vaikka asiatieto oli tuolloin aika lailla lapsenkengissä (53%), oli itse palvelukokemus 99% luokkaa. Ja se oli silloisen ihanan pomoni mukaan se, millä oli jotain väliä.

On tahkottu hullun lailla töitä extra-työntekijänä ympäri Varsinais-Suomea aina Saloon ja Halikkoon saakka matkaten. Ihan parasta saada kerta toisensa jälkeen olla se "the one who saves the day".

On valmisteltu ja avattu Turun kauppahallin pikkuruinen Alko. Noita kauppahallin kultaisia alkuaikoja muistelen kaiholla sinne kuuluisaan hamaan tappiin asti. Oli upeista upein tiimi, jota veti ylivedoista ylivedoin the boss. Vaikka myymälää pyöritettiin arkena yksikseen, oli yhteisfiilis katossa ja naurussa pitelemistä. Silloin kun työskenneltiin yhdessä, riitti puhuttavaa vaikka ja kuinka - aina henkimaailman jutuista ruoka-aineiden kemiallisiin reaktioihin. Myymäläpalaverit kuuluivat eittämättä kohokohtiin - spontaaniksi naurunremakaksi yltynyttä naurujoogaa ja räävintöntä huumoria. Huipuista huipuin työkaverini muisti minulle pikkujouluissa huomauttaa, että mikäli hänellä vain olisi ikäiseni poika, naittaisi hän tämän minulle saman tien. Sillä samalla hyvällä hengellä oltiin tuolloin myös asiakastyytyväisyys-mittauksilla Suomen paras Alko (vaatimattomuus kaunistaa jne..). Ei siis suinkaan mitään turhaa legendaa se sellainen työhyvinvointiin panostaminen.

Matka jatkui pääkonttorille palveluneuvojaksi. Helsinki-Turku-motaria suhatessa jäi kontakti työkavereihin harmillisen vähäiseksi (koitapa siinä jaksaa olla hauska, iloinen itsesi kun työpäivät matkoineen vievät päivästä 13 tuntia), mutta yhtä lailla mainiota porukkaa oli sielläkin. Jälleen pääsi näkemään (tai oikeastaan kuulemaan) niin herttaisia pienistä iloista ilahtuvia, kuin itsesi tappamaan kehottavia ihmispoloja.

Asiakaspalvelijan arki on aika lailla sitä samaa, mitä iltapäivälehdistön aika ajoin väläyttämistä kirjoituksista voi lukea. Valitettavan usein jäävät kuitenkin mielestäni ne hyvät puolet mainitsematta. Ai niin mitkä hyvät puolet?

Saat olla tekemisissä k o k o kansan kirjon kanssa. On jos jonkinlaista kulkijaa; iloista, asiallista, vekkulia, synkistelijää, vihaista, ylpistynyttä ja tuppisuuta. Ja arvatkaa mitä? Kaikki kohdataan samalla tavoin ihmisinä. Toisena päivinä löydät itsesi etsimästä aterian kruunaavaa juhlajuomaa, toisena vaihdat ajatuksia elämästä kodittoman laitapuolenkulkijan kanssa. Jos jotain, ovat nämä kuluneet vuodet antaneet jonkinlaisen läpileikkauksen Suomen (ei aina niin synkästä) kansasta. 

Opit olemaan asiakkaan roolissa. Menemään itseesi, ja arvioimaan oman reaktiosi uudemman kerran. Vetämään syvään henkeä ennen kuin hätäpäissäsi asetat oman vihasi ja turhautumisesi purkamisen toisen hyvinvoinnin edelle.
Valtaosan ajasta saat kokea onnistumisen tunteita. Auttaa ja palvella ihmisiä parhaasi mukaan. Yllättää ja ylittää odotukset, tuntea asiantuntemustasi arvostettavan. Paitsi silloin kerran kun avuntarjoukseeni vastasi eräs vanhempi herrasmies kertomalla asioineensa liikkeessä jo kauan ennen syntymääni. Uskoin häntä, luonnollisesti.

Elämän hienous on siinä, ettei koskaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Saa nähdä minne tie tästedes vie.

// Magnificent bosses and dashing colleagues. Scolding and death threats. Great success and well, a lot of wine.

Four and half years in Alko, the national alcoholic beverage retailing monopoly, sure were a fine mix of those. Even though Finnish people do not agree about the alcohol act (a mild underestimation) the in-house spirit of Alko is fantastic. Or then, maybe, I just got a little lucky.

With great fumbling and pounding heart have I after two weeks' work experience presented malty beverages from ales to porters to mystery shoppers. Even though the product knowledge was minimal to say the least (ok, I got 53%) was the overall experience of the customer 99%. And that, told my then boss, was what really mattered.

Working as an extra worker (= jumping in whenever, wherever needed) was pleasant, as you always get to be the one that saves the day.

Then there were the golden days of opening and working at the old market hall store - quelle ambiance! That was THE team we had, all chosen ones of the best boss ever (this, my friends, is a grave underestimation). Boy, we were obscene with our jokes and spontaneous laugh yoga sessions. The results clearly reflected our spirit, as we were at the time chosen (nothing less but) the best Alko in Finland.

The last stop was the headquarters (love the majestic sound of it, lol) in Helsinki, where I worked at the customer service. Let me just tell you, there was a lot going on at the time.

Customer service is, unlike majority of their content, quite what the tabloids say it is. However, the positive outcomes have been, at least in my opinion, abandoned. Believe it or not, there are those as well.

First of all, you get to deal with the e n t i r e population. I mean, everybody drinks wine, no? You get to meet the fun ones, weirdos, arrogants, bums, experts and sunshines. And guess what, they are all human and faced and treated as so. One day you get to present the most extravagant wines to a wine enthusiast, the other day you discuss the every day life with a homeless person who needs his daily booze fix.

Secondly, you learn how to be a customer (aka realise you are both only humans). To breath in and re-evaluate the state of your aggression. To hopefully not prioritize your need of a volcano-like-outburst over the well-being of another being trying to make a living.

The most of the time it is about successfully helping others. Except for that one time an elderly gentleman told me he visited the store long before I was born (I believe him). Most of the time the customers are, however, quite thankful and valuing your assistance.

The wonderful thing about life is, I have no clue what is coming up next.

Post a Comment

Thank you for sharing your thoughts.

© Erica Karppinen / Design by Fearne